FYYSISETMENETELMÄT
FYYSISETMENETELMÄT
FYYSISETMENETELMÄT
Taustaa
Fi-turvallisuuskoulutus on pitänyt fyysisen rajoittamisen koulutuksia eri puolilla Suomea vuodesta 2001. Koulutuksia on pidetty satoja psykiatristen sairaaloiden ja kehitysvammalaitosten, vanhainkotien ja erityiskoulujen henkilökunnille sekä kansalaisopistojen, ammatti- ja aikuisopistojen, kesäyliopistojen sekä ammattikorkeakoulujen opiskelijoille.
FYYSINEN RAJOITTAMINEN
Fyysinen rajoittaminen tarkoittaa toimenpiteitä, joilla rajoitetaan ja ehkäistään turvallisesti
riehuvan ihmisen liikkeitä 2 – 4 hengen tiiminä.
Tärkeimpiä periaatteita ovat:
- Ennaltaehkäisy
- Kivuttomuus
- Joustaminen
- Jatkuva havainnointi
- Hyvä viestintä
- Turvallisuus
Turvallisuudessa huomioitavaa:
- Rajoitettava ihminen
- Rajoittajat
- Muut ympärillä olevat ihmiset
- Aineellisten vahinkojen ehkäisy
FYYSINEN RAJOITTAMINEN KÄYTÄNNÖSSÄ
Kivuttomuus on rajoittamisen peruspilari. Jos rajoitettavalle tuotetaan kipua, vuorovaikutusta on erittäin vaikea rakentaa. Kipu on tekijä mikä jää rajoitettavan kehoon ja mieleen muistijäljeksi ja seuraavissa kohtaamisissa tämä rajoittaa tasavertaisen kohtaamisen mahdollisuuksia.
Tärkeää rajoittamisessa on joustaminen, ei pyritä staattiseen kiinnipitämiseen vaan rajoitetaan liikkeitä, siten että ne eivät tuota vaaraa. Tämä on huomattavasti helpompaa kiinnipitäjälle ja turvallisempaa kiinnipidettävälle.
Kun rajoittamista tehdään, havainnoidaan jatkuvasti miten kiinnipidettävä reagoi. Rauhoittuuko hän vai lisääntyykö riehuminen. Seurataan ja ennakoidaan käsien, jalkojen ja pään liikkeitä. Rajoittamistilanteessa tulee myös huolehtia mahdollisuudesta jatkuvaan kommunikointiin kiinnipidettävän kanssa.
Rajoitettavan henkilön turvallisuudesta huolehditaan kaikin mahdollisin tavoin, unohtamatta tietenkään kiinnipitäjien turvallisuutta. Rajoittamisesti pitää pystyä luopumaan, jos rajoittamisen riskit ovat suuremmat kuin se mitä rajoittamisella voidaan estää.
Ennakointi Hallinta Jälkiselvittely Oppiminen Fyysiset menetelmät
Taustaa
Fi-turvallisuuskoulutus on pitänyt fyysisen rajoittamisen koulutuksia eri puolilla Suomea vuodesta 2001. Koulutuksia on pidetty satoja psykiatristen sairaaloiden ja kehitysvammalaitosten, vanhainkotien ja erityiskoulujen henkilökunnille sekä kansalaisopistojen, ammatti- ja aikuisopistojen, kesäyliopistojen sekä ammattikorkeakoulujen opiskelijoille.
FYYSINEN RAJOITTAMINEN
Fyysinen rajoittaminen tarkoittaa toimenpiteitä, joilla rajoitetaan ja ehkäistään turvallisesti
riehuvan ihmisen liikkeitä 2 – 4 hengen tiiminä.
Tärkeimpiä periaatteita ovat:
- Ennaltaehkäisy
- Kivuttomuus
- Joustaminen
- Jatkuva havainnointi
- Hyvä viestintä
- Turvallisuus
Turvallisuudessa huomioitavaa:
- Rajoitettava ihminen
- Rajoittajat
- Muut ympärillä olevat ihmiset
- Aineellisten vahinkojen ehkäisy
FYYSINEN RAJOITTAMINEN KÄYTÄNNÖSSÄ
Kivuttomuus on rajoittamisen peruspilari. Jos rajoitettavalle tuotetaan kipua, vuorovaikutusta on erittäin vaikea rakentaa. Kipu on tekijä mikä jää rajoitettavan kehoon ja mieleen muistijäljeksi ja seuraavissa kohtaamisissa tämä rajoittaa tasavertaisen kohtaamisen mahdollisuuksia.
Tärkeää rajoittamisessa on joustaminen, ei pyritä staattiseen kiinnipitämiseen vaan rajoitetaan liikkeitä, siten että ne eivät tuota vaaraa. Tämä on huomattavasti helpompaa kiinnipitäjälle ja turvallisempaa kiinnipidettävälle.
Kun rajoittamista tehdään, havainnoidaan jatkuvasti miten kiinnipidettävä reagoi. Rauhoittuuko hän vai lisääntyykö riehuminen. Seurataan ja ennakoidaan käsien, jalkojen ja pään liikkeitä. Rajoittamistilanteessa tulee myös huolehtia mahdollisuudesta jatkuvaan kommunikointiin kiinnipidettävän kanssa.
Rajoitettavan henkilön turvallisuudesta huolehditaan kaikin mahdollisin tavoin, unohtamatta tietenkään kiinnipitäjien turvallisuutta. Rajoittamisesti pitää pystyä luopumaan, jos rajoittamisen riskit ovat suuremmat kuin se mitä rajoittamisella voidaan estää.
Kahden henkilön malli
Rajoittaminen tapahtuu helpoissa tilanteissa kahdella rajoittajalla. Kahden henkilön mallissa toinen rajoittaja rajoittaa vasemman ja toinen oikean käden liikkeitä.
Kahden henkilön malli
Rajoittaminen tapahtuu helpoissa tilanteissa kahdella rajoittajalla. Kahden henkilön mallissa toinen rajoittaja rajoittaa vasemman ja toinen oikean käden liikkeitä.
Kolmen henkilön malli
Kolmen henkilön mallissa yksi rajoittaja tulee lisäksi turvaamaan rajoitettavan henkilön päätä. Turvaaminen tapahtuu niin, että rajoittaja tukee rajoitettavan henkilön päätä käsillään.
Kolmen henkilön malli
Kolmen henkilön mallissa yksi rajoittaja tulee lisäksi turvaamaan rajoitettavan henkilön päätä. Turvaaminen tapahtuu niin, että rajoittaja tukee rajoitettavan henkilön päätä käsillään.
Neljän henkilön malli
Neljän henkilön malli tapahtuu maassa useimmiten mahallaan siten, että neljäs kiinnipitäjä rajoittaa jalkojen liikkeitä. Joissakin tapauksissa rajoittaminen voi tapahtua selällään ja silloin jalkojen rajoittamien tapahtuu polvien yläpuolelta.
Neljän henkilön malli
Neljän henkilön malli tapahtuu maassa useimmiten mahallaan siten, että neljäs kiinnipitäjä rajoittaa jalkojen liikkeitä. Joissakin tapauksissa rajoittaminen voi tapahtua selällään ja silloin jalkojen rajoittamien tapahtuu polvien yläpuolelta.
TURVALLISUUS
Rajoittaminen ei saa aiheuttaa:
Mustelmia
Mustelmia syntyy helposti, jos rajoittaminen on staattista ja painetta syntyy kiinnipitokohdassa. Myös kova puristaminen aiheuttaa mustelmia. Tulee kuitenkin muistaa, että joillekin mustelmia syntyy herkemmin kuin toisille. Rajoittaminen ei vaadi kovaa puristamista ja on tärkeää pyrkiä siihen, että mustelmia ei synny.
Mustelmia
Mustelmia syntyy helposti, jos rajoittaminen on staattista ja painetta syntyy kiinnipitokohdassa. Myös kova puristaminen aiheuttaa mustelmia. Tulee kuitenkin muistaa, että joillekin mustelmia syntyy herkemmin kuin toisille. Rajoittaminen ei vaadi kovaa puristamista ja on tärkeää pyrkiä siihen, että mustelmia ei synny.
Venähdyksiä tai murtumia
Jos raajojen väännetään tai kierretään epäanatomisiin asentoihin, voidaan aiheuttaa venähdyksiä tai murtumia. Siksi “kipulukkoja” ei käytetä. Kipu kertoo siitä, että jotakin on kehossa vaurioitumassa tai jo vaurioitunut. Jos kipua ei tunne tai siitä ei välitä, varoittavasta kipuärsykkeestä ei ole hyötyä ja vaurio pääsee syntymään.
Venähdyksiä tai murtumia
Jos raajojen väännetään tai kierretään epäanatomisiin asentoihin, voidaan aiheuttaa venähdyksiä tai murtumia. Siksi “kipulukkoja” ei käytetä. Kipu kertoo siitä, että jotakin on kehossa vaurioitumassa tai jo vaurioitunut. Jos kipua ei tunne tai siitä ei välitä, varoittavasta kipuärsykkeestä ei ole hyötyä ja vaurio pääsee syntymään.
Hengenvaaraa
Jos aiheutetaan voimakas paine ylävartalon alueelle, esimerkiksi istumalla rintakehän tai selän päälle, voi hengitys lamaantua. Kiihtyneessä tilassa ihmisen sydän voi lyödä jopa 200 kertaa minuutissa ja jos tässä tilassa hengitystä vaikeutetaan, saattaa seurauksena olla pahimmillaan tajuttomuus tai kuolema.
HUOM! Jos rajoitettava taistelee rajoittamista vastaan, pitää rajoittajien kyetä huomaamaan, onko kyseessä tilanne, että rajoitettava on KUOLEMAN VAARASSA. Tällöin rajoitettavan asentoa on EHDOTTOMASTI muutettava!
Kuristusotteita ei käytetä, koska niissä pyritään ehkäisemään joko ilman virtausta keuhkoihin tai veren virtausta aivoihin. Molemmissa tapauksissa voi seurata tajuttomuus ja pahimmillaan kuolema. Kuristuksissa on myös suuri vaara tehdä peruuttamattomia virheitä, painaa kurkunpää kasaan tai vaurioittaa niskaa.
Hengenvaaraa
Jos aiheutetaan voimakas paine ylävartalon alueelle, esimerkiksi istumalla rintakehän tai selän päälle, voi hengitys lamaantua. Kiihtyneessä tilassa ihmisen sydän voi lyödä jopa 200 kertaa minuutissa ja jos tässä tilassa hengitystä vaikeutetaan, saattaa seurauksena olla pahimmillaan tajuttomuus tai kuolema.
HUOM! Jos rajoitettava taistelee rajoittamista vastaan, pitää rajoittajien kyetä huomaamaan, onko kyseessä tilanne, että rajoitettava on KUOLEMAN VAARASSA. Tällöin rajoitettavan asentoa on EHDOTTOMASTI muutettava!
Kuristusotteita ei käytetä, koska niissä pyritään ehkäisemään joko ilman virtausta keuhkoihin tai veren virtausta aivoihin. Molemmissa tapauksissa voi seurata tajuttomuus ja pahimmillaan kuolema. Kuristuksissa on myös suuri vaara tehdä peruuttamattomia virheitä, painaa kurkunpää kasaan tai vaurioittaa niskaa.
PERUSOTE
PERUSOTE
Perusote on ote, jolla useimmiten aloitetaan rajoittaminen. Ote tapahtuu siten, että rajoitettavan henkilön sivulla oleva kiinnipitäjä ottaa ulommalla (kauemmalla) kädellä rajoitettavan henkilön kyynärpäästä ja sisemmällä (lähemmällä) kädellä rajoitettavan henkilön ranteesta kyynärvarren alta kiinni. Ranneote ei saa olla liian lähellä rannetta, sillä silloin rajoitettava henkilö voi ottaa kiinnipitäjän sormista kiinni.
Perusotteesta on helppo siirtyä sormi-, olkapää- tai vahvistettuun otteeseen. Kyynärotetta voidaan käyttää hyvin monipuolisesti mm. avustettaessa, nostettaessa tai tukiessa. Ote on käyttökelpoinen myös kävelytettäessä.
Perusote on ote, jolla useimmiten aloitetaan rajoittaminen. Ote tapahtuu siten, että rajoitettavan henkilön sivulla oleva kiinnipitäjä ottaa ulommalla (kauemmalla) kädellä rajoitettavan henkilön kyynärpäästä ja sisemmällä (lähemmällä) kädellä rajoitettavan henkilön ranteesta kyynärvarren alta kiinni. Ranneote ei saa olla liian lähellä rannetta, sillä silloin rajoitettava henkilö voi ottaa kiinnipitäjän sormista kiinni.
Perusotteesta on helppo siirtyä sormi-, olkapää- tai vahvistettuun otteeseen. Kyynärotetta voidaan käyttää hyvin monipuolisesti mm. avustettaessa, nostettaessa tai tukiessa. Ote on käyttökelpoinen myös kävelytettäessä.
SORMIOTE
SORMIOTE
Sormiotteella varmistetaan se ettei rajoitettava henkilö pääse raapimaan itseään tai kiinnipitäjiä. Sormiotteella voidaan hallita rajoitettavaa paremmin kuin perusotteella.
Sormiotteessa on tärkeää nostaa rajoitettavan henkilön kädet mahdollisimman lähelle olkapäitä ja laittaa omat sormet rajoitettavan henkilön sormien päälle.
Tärkeämpää on nostaa rajoitettavan henkilön nyrkkejä kohti olkapäitä, kuin vetää rajoitettavan henkilön ranteita taaksepäin. Liike tehdään enemmän vartalolla kuin pelkästään käsillä.
Sormiotteella varmistetaan se ettei rajoitettava henkilö pääse raapimaan itseään tai kiinnipitäjiä. Sormiotteella voidaan hallita rajoitettavaa paremmin kuin perusotteella.
Sormiotteessa on tärkeää nostaa rajoitettavan henkilön kädet mahdollisimman lähelle olkapäitä ja laittaa omat sormet rajoitettavan henkilön sormien päälle.
Tärkeämpää on nostaa rajoitettavan henkilön nyrkkejä kohti olkapäitä, kuin vetää rajoitettavan henkilön ranteita taaksepäin. Liike tehdään enemmän vartalolla kuin pelkästään käsillä.
MAASSA RAJOITTAMINEN
MAASSA RAJOITTAMINEN
Rajoittaminen tehdään maassa, jos rajoitettavaa henkilöä ei saada muuten rauhoittumaan. Maahan vienti tehdään vaiheittain. Rajoitettava henkilö ohjataan ensin polvilleen ja vasta sitten mahalleen.
Kun rajoitettava henkilö on saatu maahan, voidaan rajoittamista varmistaa kädet vartalon alla otteella ja pään hallinnalla. Useimmiten jalkojen rajoittaminen on välttämätöntä ja siihen tarvitaan yksi rajoittaja lisää.
Rajoittaminen tehdään maassa, jos rajoitettavaa henkilöä ei saada muuten rauhoittumaan. Maahan vienti tehdään vaiheittain. Rajoitettava henkilö ohjataan ensin polvilleen ja vasta sitten mahalleen.
Kun rajoitettava henkilö on saatu maahan, voidaan rajoittamista varmistaa kädet vartalon alla otteella ja pään hallinnalla. Useimmiten jalkojen rajoittaminen on välttämätöntä ja siihen tarvitaan yksi rajoittaja lisää.